Leiffi

Leiffi, tuo valjassepän kirosana

Leiffi on se yksinkertainen pieni juttu, nahkasuikale, jonka alle tungetaan ylimääräinen remmin pää, jottei se turhaan lepata. Niitä on kahdenlaisia. On kiinteitä, jotka yleensä on ommeltu soljen juureen, sekä irtoleiffejä, jotka on taiteiltu ympyräksi ja pujotettu remmiin ( ja jotka niin harmillisen helposti menevät hukkaan, jos remmi on toisesta päästä avoin).

Vaikka leiffi on yksinkertainen pieni juttu, sen tekeminen ei ole. Tässä irtoleiffin synty lyhyesti.

  1. Leiffit ovat yleensä tehty samasta nahasta kuin muukin varuste.
  2. Ensin leikkaan nahasta kapeahkon remmin ja vedän reunoihin koristeurat. Nahkaa ei voi kuitenkaan käyttää yhtä paksuna kuin muuhun varusteeseen, joten ohennan sen sopivaksi, niin että se taipuu, muttei vielä veny.
  3. Tämän jälkeen määrittelen pituuden, mikä leiffiin tarvitaan. Pyöristän reunat niiltä osin, jotka jäävät leiffin päälipuolelle.
  4. Päällekkäin tulevat osat ohennan nahan alapuolelta.
  5. Värjään reunat ja alapuolen (, samalla sormetkin) ja karhennan kohdan, johon laitan liimaa.
  6. Muotoilen tästä noin sentin leveästä, seitsemän senttiä pitkästä soirosta täsmälleen oikean mittaisen, niin että leiffistä tulee kahden remmin ympärillä napakka, muttei kuitenkaan liian tiukka ja liimaan päällekäin tulevat osat.
  7. Ja kun valmistelut on suoritettu huolella, sujuu ompelu mukavasti.
  8. Viimeisenä suoritan lopullisen muotoilun, litistän tikit, kiilaan kulmat ja vahvistan koristeuran.

 

Melko monta työvaihetta pienen ja yksinkertaisen osan tekemisessä. Montako pientä ja yksinkertaista osaa ihan pienissä ja yksinkertaisissa suitsissa on… kymmenestä liki kahteenkymmeneen.  Ja mitä pienemmät suitset, mitä ohuemmat  remmit, sen vähemmän yksinkertaista tekeminen on. Kuvissa olevaa 16 millin remmiin tulevaa leiffiä on oikein kiva valmistaa, se on mukavan ”iso”, senttiseen remmiin leiffin tekeminen on astetta haastavampaa. Kiinteitä leiffejä saa askarrella ihan yhtä hartaasti, jonka lisäksi ompeluosuus on teknisesti vaativampaa. Siksipä saattaa valjassepän suusta “Leiffipe***le” joskus päästä.

Huomautan kuitenkin, että en ole valjasseppä, eikä niin ollen kiroilu kuulu toimenkuvaani. Paitsi ehkä joskus niiden kaikkein pienimpien kanssa 😉